[RP] Korsholman linna - Pohjanmaan hallintokeskus

Arkkiherttua Azureus oli juuri saapumaisillaan Mustasaareen, hänen uuden hallintoalueensa sydämeen. Mustasaaren ympäristö oli erittäin sokkeloista saaristomerta, yllättävine karikkoineen ja alueen saaret täytyi tuntea ulkoa, jotta seilaaminen oli mahdollista. Onneksi arkkiherttualla oli mukanaan osaavaa väkeä, joille alueella seilaaminen ei ollut ongelma. Azureus oli ollut käymässä etelässä, mutta palasi takaisin johtamaan hänelle osoitettua herttuakuntaa, Pohjanmaata. Azureus sulki hitaasti silmänsä ja yritti muistella reittiä mielessään, sillä hän todellakin halusi saattaa päähänsä joka ikisen saaren ja notkelman, jotta purjehdus tulisi onnistumaan aina. Vene osui saaren rantaan ja Azureus tiputtautui veneen kyydistä. Hänen edessään nousi kukkula, jonka päällä kohosi tämän seuduin komein rakennus, Korsholman linna.

Ennen Azureuksen saapumista linna tai kartano oli ollut suhteellisen pieni, mutta perusteellisesti rakennettu. Linnan päärakennus oli pääsääntöisesti rakennettu puusta, mutta linnan ympärillä kohosi kaksi muuria, joista molemmat olivat kiveä. Azureus oli jo tuolloin ihaillut rakennusta, jota saattoi silloin kutsua vain kartanoksi. Hänen käskystään rakennusta, oli kuteinkin alettu korjata huolellisesti ja sen ympäristöä oli aloitettu siistimään. Nykyään Korsholmaa saattoi kutsuakin jo linnaksi, vaikkakin se ei ollut vielä valmis, eikä todellakaan vetänyt vertoja Turun linnalle, joka oli täysin kivestä rakennettu ja monikerroksinen. Mutta Azureus alkoi olla tyytyväinen tulokseen, vaikkakin häntä hieman ärsytti töiden hitaus. Azureus ymmärsi kuitenkin, mistä ongelma johtui, mutta hän silti aikoi vaatia selitystä rakennusmestarilta.

Linna sijaitsi muutaman kilometrin levyisellä saarella, tai oikeastaan linnan alusta oli hieman irti jopa tästä kyseisestä saaresta. Linnan pohja oli rakennettu nimittäin keinotekoisesti soralla ja kivellä täytetylle luodolle, mutta käytännöllisistä syistä oli helppo sanoa, että linna sijaitsi Mustasaaressa. Kukkula oli usean metrin korkeudella vedenpinnasta, joten linnaa pystyi helposti puolustamaan yläpuolelta. Muuta pääsyä linnaan ei ollut kuin vesiteitse. Oli tietysti mahdollista seilata lyhyt matka Mustasaareen ja kävellä sieltä muutaman kilometrin matkan kohti linnaa, mutta Azureus oli rakennuttanut pienen satamantapaisen aivan linnan viereen. Siinä oli paikkoja muutamalle veneelle tai jopa yhdelle suurelle karakillekkin, mikäli esimerkiksi kuningas olisi kiinnostunut vierailemaan. Muut laivat joutuisivat ankkuroitumaan linnan läheisyyteen ja vierailijat haettaisiin veneillä laivoistaan. Liian lähelle laivoja ei olisi syytä päästää, sillä saarekkeen ympärille oli myös veteen asetettu vedenalaisia paalutuksia.

Nykyään linnan päärakennus oli pääsääntöisesti puuta, mutta sen perusteet oli uusittu kivillä ja useita seiniä oli hieman tuettu myös kivellä. Linnan kahta kivimuuria oli tuettu ja korjattu ja pääporttia oli komistettu ja sen nostosiltaa oli tehty entistä vankemmaksi. Veneestä katsellen kukkulan päällä sijaitseva linna näyttikin kutsuvalta, mikä oli ollut Azureuksen tarkoituskin. Linnasaaren yläosa oli tasoitettu rakennuksia varten. Linnan sisäpiha ei ollut juurikaan suuri, mutta Azureus oli silti rakennuttanut sen sisään pienen kappelin, sekä pienen myllyn ja kaivon, jotta linnan väki voisi itse huolehtia ruuastaan. Sisäpihaa oli myöskin hieman järjestelty niin, että hevosille ja kuormalle pystyttiin järjestämään omat katokset ja säilytystilat, mutta aivan kaikkea haluamaansa arkkiherttua ei voinut Korsholmaan järjestää. Itsensä lisäksi täällä voisi samanaikaisesti majoittua yksi tai jopa kaksi herttuakuntansa paronia seurueineen ilman ongelmia. Enempää Azureus ei vaatinutkaan.

Linnan ensimmäisen ja toisen muurin väliin Azureus oli joutunut asettamaan useita hirsistä tehtyjä rakennelmia, sillä vuosien mittaan sora oli hitaasti alkanut valumaan ja vaara linnan pohjan murtumisesta olisi voinut muodostua ongelmaksi tulevaisuudessa. Linnan ulkopuolella sijaitsi muutama pieni hirsirakennelma, jotka kuuluivat muutamille Azureuksen sotilaista. Mustasaaressa itsessään oli jonkin verran asutusta, pieni kirkonkylä, mutta Azureus aikoi korjata tilanteen. Mustasaari ja sen läheinen alue tunnettiin yhtenä Pohjanmaan parhaimpana kauppapaikkana ja kun mukaan yhdistettiin muutama joki ja Läntinen Rantatie, olisi menestys taattua.

Azureus nousi hitaasti ylös kohti kukkulaa. Linna näytti kyllä komealta ja arkkiherttua pohti, mikäli hänen ei kannattaisikaan ripittää rakennusmestariaan. Azureus tervehti sotilaitaan ja linnan väkeä iloisesti ja astui sisään päärakennukseen. Päärakennuksen sisältä avautui komea näkymä, jota Azureus jäi tuijottamaan ihaillen. Puiset portaat johtivat kahta puolta huonetta kohti seuraavaa kerrosta ja päähuone haarautui muutamaan pienempään. Huoneen perällä odotti hänelle itselleen rakennettu komea puinen tuoli ja huoneen reunassa kauniisti tammesta rakennettu pöytä, joka oli mahdollista siirtää muutaman miehen voimin tuolin eteen juhlallisuuksia tai neuvonpitoja varten. Ylhäällä parvella komeili hänen oma vaakunansa.

Sotakoggi Lemminkäinen oli ankkuroitunut illansuussa Korsholman edustalle, ja aamun tultua paroni Baldarchi oli antanut soutaa itsensä linnan satamaan.

Käveltyään ylös satamasta linnalle, Baldarchi astui sisään Korsholman linnan päärakennukseen. Hän ihaili hetken linnan sisustusta, ottaen vaikutteita sieltä täältä omaa kartanoaan ajatellen. Huoneen perällä arkkiherttua Azureus istui tuolissaan, mietteisiinsä syventyneenä. Hän nyökkäsi palvelijalle, joka kuulutti:

Baldarchi af Korckalo, Kalajoen paroni!

Azureuksell käytiin ajoissa ilmoittamassa, että linnan läheisyyteen oli saapunut sotakoggi. Azureus nyökkäsi ja heilautti kättään palvelusväkeläiselle, joka poistui kumartaen ulos huoneesta. Azureus seurasi hetken ajan perästä ja pysähtyi ikkunan kohdalle, josta näki ulos merelle. Sataman läheisyyteen oli tosissaan pysähtynyt laivaston alus. "Vellamo", Azureus mutisi. Sitten hän kurtisti kulmiaan. Ja kumartui hieman lähemmäs. Hetken pohdittuaan Azureus hymähti itselleen ja pyöräytti nopeasti silmiään, koska ei ollut tunnistanut alusta aluksi oikein. "Lemminkäinenhän se", korjasi itseään ja jäi tuijottamaan laivaa hetken aikaa. Satamasta oli jo lähtenyt pieni vene tervehtimään sotavenettä, josta paraikaa laskettiin alas venettä. Azureus näki kuinka soutuveneen miehet heiluttelivat käsiään ja Lemminkäiseltä vastattiin takaisin. Soutuvene kiersi hetken aikaa ihailemassa laivaa, kunnes miehet lähtivät soutamaan takaisin kohti satamaa. Pian Lemminkäisenkin soutuvene souti perässä. Azureus tiesi, että vierailla kestäisi vielä aikansa päästä linnalle, mutta hän päätti laskeutua yläkerrasta alas pääsaliin. Azureus kävi ilmoittamassa linnan keittiöön mahdollisista vieraista ja istuutui omalle tuolilleen. Vieraat eivät saapuneet vielä hetkeen, joten Azureus hitaasti vajosi omiin ajatuksiinsa tuolillaan.

Pian salin ovet avautuivat ja palvelusväkeläinen ilmoitti paroni Baldarchin saapuneen linnaan. Azureus tuijotti hetken aikaa, kuinka Baldarchi käveli häntä kohti ja nousi pian tuolistaan. Hän levitti käsiään hetkeksi sivuilleen toivottaakseen vieraan tervetulleeksi ja virnisti hieman. "Hyvää iltaa Kalajoen paroni Baldarchi. Tervetuloa Korsholman linnaan. Saanen tarjota siunlle ja väellesi yösijan linnastani", Azureus sanoi kaikuvalla äänellä. Vaikka hänen ei olisi tarvinnut puhua näin muodollisesti tuttavalleen Baldarchille, hänestä oli mukavaa toivottaa vieraat aiana juhlallisesti tervetulleiksi.

Baldarchi asteli arkkiherttuan eteen hymyillen, ja kumarsi. "Teidän korkeutenne," hän lausui, "kiitän vieraanvaraisuudestanne. En voi ikäväkseni jäädä vieraaksenne, sillä Kalajoki tarvitsee huomiotani, ja tuulet ovat juuri nyt suotuisat. Halusin kuitenkin keskustella kanssanne läänitykseni tulevaisuudesta, ja kuulla toiveitanne ja neuvojanne."

"Ehkä kuitenkin jotain pientä suuhunpantavaa, samalla kun keskustelemme? Laivakeksit alkavat käydä hermoilleni, ja haluan olla voimissani kun saavun Kalajoelle," hän lisäsi tuntiessaan äkillisen tyhjyyden kalvavan sisuskalujaan.

Azureus nyökkäili ja vastasi: "Hyvä on. Hyvä on. Mutta minä järjestän meille hieman syötävää." Azureus osoitti samalla kohti keittiötä, josta kuuluikin vaimeasti ruuanlaiton ääni. Onneksi Azureus oli ymmärtänyt ilmoittaa keittiöön ajoissa Baldarchin saapumisesta.
"Olenkin jo antanut pienimuotoiset käskyt valmistella meille hieman illallista. Valitettavasti en mitään liian juhlavaa saanut näin lyhyellä varoitusajalla järjestettyä, mutta luulen, että linnan tarpeet varmasti miellyttävät seuruettasi. Muut seureestasi voivat jäädä odottamaan saliin, me voisimme käydä ylhäällä huoneessani, sillä minulla on siellä hieman muistiinpanoja." Azureus osoitti lopuksi kohti kattoa, sillä hänen huoneensa sijaitsi lähes salin yläpuolella. Azureus lähti liikkumaan kohti portaikkoa, mutta pysähtyi katsoen Baldarchia ja sanoi: "Tietenkin. Riippuen minkälaista asiaa sinulla on käsiteltävänä. En ole siis aivan varma tarvitsenko kaikkia papereitani."

Baldarchi seurasi herttuaansa portaikkoon, sanoen: "Niin, halusin tarjota teille mahdollisuuden vaikuttaa Kalajoen suuntaan, seuraavan vuoden ajalle. Yleisesti ottaen pyrkimyksenäni on toisaalta elävöittää alueen terva- ja kalastuselinkeinoa, talvella myös hylkeenpyyntiä, toisaalta vahvistaa kuningaskunnan auktoriteettia ja näkyvyyttä alueella. Se on nimittäin melkoisen kaukana Raumasta."

Hän selvitti kurkkuaan ja jatkoi: "Ensin mainitun suhteen ajatuksenani on kartoittaa alueen jokisuiden tervahaminoiden tila, ja mahdollisesti rakennuttaa niihin pysyvämpää rakennuskantaa. Myös ulkosaaristossa voi olla sopivia tukikohdan paikkoja."

"Toisen suhteen aion ensi vaiheessa rakennuttaa sopivalle paikalle itselleni kartanon, tai sanotaanko että suurehkon talon. Aiemmat läänityksen haltijat eivät ole rakentamisvaiheeseen päässeet. Alueella on runsaasti hyvää mäntyä ja kuusta, mutta rakennuskelpoisen kiven hankinta on hankalampaa. Hirsirakennus on siis luonnollinen ja sopivan jämerä valinta."

"Mutta katsotaanpas nyt niitä muistiinpanoja. Olen kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne Pohjanmaan ja Kalajoen tulevaisuudesta."

Azureus kääntyi ympäri portaikossa ja kuunteli hetken aikaa Baldarchin puheita. Hän kohotti hieman kulmakarvojaan ja nyökkäsi kerran tai pari Baldarchin puhuessa. Loppuun hän naurahti hieman Baldarchin puhuessa hänelle omasta kartanostaan. Azureus kommentoi tähän lyhyesti: "Totta kait paronilla pitää sentään oma kartano olla. Kuulostaa mahtavalle. Käydään huoneessani."

Azureus ja Baldarchi kävelivät yhdessä Azureuksen huoneeseen ja hänen oman työpöytänsä luo. Azureus siivosi hetken aikaa siirtämällä ylimääräisiä kirjeitä ja papereitaan pois ja nappasi sitten laatikostaan papereita liittyen Baldarchin läänitykseen. Sitten hän käveli hyllylle ja tutki sitä hetken aikaa. Sieltä hän toi esille muutamia vanhoja asiakirjoja. Hän asetti ne pöydälle ja alkoi selaamaan niitä hetken. "Entiset maanomistajat ovat olleet kovin vähäpätöisiä... suurin osa maan omistaneista oli ennen kuningaskunnan aikoja joten... Joten muita lupia maahan he eivät ole käyttäneet kuin... oman käden oikeutta", Azureus sanoi pysäyttäen aina puheensa välillä, sillä hän mietti ja käänteli sivuja edespäin. Sitten hän nosti katseensa ja sanoi Baldarchille selvennyksenä: "Eli toisinsanoen maat ovat olleet entisten sukujen omistuksessa tai oikeastaan niiden, jotka ovat pohjoiseen päätyneet ja eksyneet ja ovat vain kovimmin pitäneet kiinni omista maistaan. Tietenkin nykyään asiat ovat toisin. Kukaan ei omista maata alueella vastoin sinun tai minun tahtoamme.." Azureus tuijotti hetken aikaa Baldarchia, joka selvästi nyökkäsi hieman. Azureus jatkoi kuitenkin: "Tulen antamaan sinulle kaiken tukeni elinkeinojen ja alueen rakennuttamisen suhteen. Toisaalta en tiedä kuinka paljon voin käytännössä auttaa, sillä minulla on omat rakennustoimeni kesken omilla maillani. Mutta voimme tietysti nyt sopia jo etukäteen mahdollisista toimista. Minulla on tässä hallussani tietoja läänityksestäsi ja jonkinlainen vanha kartta. Joten jos pystyt kertomaan jotain tietoja alueista ja niiden varalle tehdyistä suunnitelmista, niin ole hyvä."

Kutsu




Täten minä, Azureus Rwan Conterell, Pohjanmaan herttua, kutsun kaikki Pohjanmaan paronit ja paronittaret luokseni vierailulle Korsholman linnaan.
Toivon kaikkien vieraiden saapuvan linnaani mahdollisuuksien mukaan pikimiten keskustelemaan Pohjanmaan herttuakunnan vuoden tapahtumista ja suunnitelmista ensi vuodelle.

Paronien ja paronittarien puolisot ja lähimmät seuralaiset ovat erittäin tervetulleita vierailulle ja illalliselle.

Ystävällisesti pyytäen
Azureus Rwan Conterell

Elviira von Thomasson, Keiteleen paronitar, saapui linnan herttuan kustusta keskustalemman aisoista. Elviira huomasi olevan hämmästyksekseen ensimmäinen vieraista joka oli saapunut paikalle.

Bricton von Thomasson, Keiteleen paroni saapuu Korsholman linnan sisälle hieman vaimonsa Paronitar Elviira von Thomassonin jälkeen. Brictonin myöhästymisen syynä on pitkä ohjeistus heidän ajajalleen Vihtorille ja talliväelle hänen jättessään ei suinkaan vuokratun, mitä hän matkalla väitti vaan rakkaalle vaimolleen salaa hankkimansa, kulkupelin heidän hoiviinsa. " Vihtori tuo matka arkut sitten mukanaan sisälle. Muistakaa ottaa kärry heti suojaan jos alkaa satamaan", sanoo Bricton vielä lopuksi ja vilkaisee uuden uutukaista hevoskärryä tyytyväisenä hymyillen astuen sisälle linnaan ja liittyäkseen siellä vaimosa seuraan.

Elviira tervehti kohtelijasi Azureus Rwan Conterell, Pohjanmaan herttua. Ihmetelen samalla mihin loput aateliset olivat jääneet. "Teillä on hieno linna herttua. Kiitän teitä tästä erityisestä kunniasta saada kutsu tänne illalliselle keksiutelemaan asioista."

Azureus saapuu linnan pihalle, minne pieni seurue oli jo saapunut. Azureus katseli kuinka hänelle erittäin tuttu pariskunta paronitar Elviira ja paroni Bricton nousivat tummasta hevoskärrystään. Azureus jäi seisomaan kädet selkänsä takana ja hymyili leveästi katsellessaan, kuinka heidän palvelijansa alkoi purkamaan arkkuja pois kyydistä. Azureus katseli hetken aikaa ympärilleen, mutta ei nähnyt kauempana kenenkään muun saapuvan kohti linnaa. Hän päätti levittää kätensä ja lähti kävelemään hitaasti kohti seuruetta. "Tervetuloa, tervetuloa!", hän huudahti ja kumarsi hieman ensin Elviiralla ja sen jälkeen Brictonille.
"Teillä on hieno linna herttua. Kiitän teitä tästä erityisestä kunniasta saada kutsu tänne illalliselle keksiutelemaan asioista", Elviira sanoi hänelle.

Azureus kumarsi taas hieman ja kiitti:
"Kiitoksia oikein paljon paronitar. Tämä ei syntynytkään aivan hetkessä. Olen enemmän kuin iloinen, että se on vihdoin valmis ja tekin pääsette nauttimaan siitä. Se voi näyttää ulkoa päin kovalta, mutta olen varmistanut, että sisätilat ovat mitä miellyttävimmät ja vetävät lähes vertoja Turun linnan komeudelle."
Azureus pyörähti hieman ja osoitti erityisesti kohti päärakennusta, joka kohosi komeasti mäen huipulla. Korsholman linnassa ei tietenkään ollut yhtä paljon tilaa kuin Turun linnassa, mutta Azureus pystyi silti isännöimään tilojansa kaikille paroneille ja heidän seuralaisilleen. Azureus kääntyi katsomaan taaksensa ja vilkaisi Brictonin ja Elviiran kärryjä. Linnan palvelijat olivat siirtyneet apuun ja siirsivät hevosia ja kärryjä jo kohti talleja, samalla kun osa aloitti painavien arkkujen nostamisen: "Saanen pyytää. Tulkaa peremmälle", Azureus sanoi ja katsoi paria. "Tavaranne tuodaan aivan pian perästä ja lupaan huolehtia hevosista parhaani mukaan. Tulkaa, niin näytän teille sisätilat ja huoneenne", Azureus lisäsi ja lähti nousemaan ylös kohti päärakennusta. "Te voitte pysyä täällä niin kauan kuin viihdytte. Haluan kuulla nimittäin kaiken, mitä Keiteleellä tapahtuu." Azureus virnisti hieman, käänsi päätään ja nyökkäsi vielä päärakennuksen suuntaan.

He kävelivät hitaasti kohti päärakennusta, pysähtyen välillä ihailemaan ympäristöä. Maisemia ei aivan pihalta, sillä muuri ja rakennukset peittivät suurimmaksi osaksi näkyvyyden, eikä ylöspäin nouseminen juuri auttanut tilanteeseen. Azureus lupasi, että huoneesta näkyi paljon paremmin ympäristöön ja mikäli halusi ihailla saaristoa vielä enemmän, olisi päärakennuksen yläkerroksiin mahdollista kiivetä. Linnassa oli myös muutama pieni torni, joista pystyi myös tarkkailemaan saarille kuin merellekin päin.
Pian he astuivat saliin, joka oli valaistu kirkkailla soihduilla. Molemmin puolin nousi portaat yläkertaan ja suoraan heidän kasvojen edessä roikkui Azureuksen oma vaakuna, kuin myös Pohjanmaan kuusi kärppää sisältävä vaakuna. Sali jatkui pidemmälle portaiden ohi, jossa sijaitsi sali ja ruokailutilat. "Näytän teidän huoneenne aivan ensimmäisenä. Koska olette ensimmäisiä lupaan teille parhaimman vierashuoneeni mitä koko linnasta löytyy. Onhan teitä kaksi ja muut eivät ole vielä ilmoittaneet saapumisestaan."

Kalajoen paroni Baldarchi af Korckalo ratsasti Korsholman linnoituksen portista sisään, mukanaan aseenkantajansa Kata von Thomasson. Hän antoi hevosensa pysähtyä linnan esipihalle ja katseli hetken ympärilleen. Azureus oli pistänyt työmiehet koville - Korsholman linnoitteet huokuivat jämäkkyyttä. Linnoituksen - tai linnan puurakenteita oli vahvistettu kivellä, ja ilmassa leijui vastatervatun puun lemu. Tallin edessä apupojat ähisivät hevoskärryn kanssa. Tästä kulmasta näytti siltä ettei kärry aivan mahtuisi tallin pariovista sisään.

"Azureus on pistänyt tosissaan töpinäksi! Ja tuossa taitaa olla Brictonin ja Elviiran kärryt. Mennäänpäs sisään, taidetaan olla jo myöhässä, ja sadettakin tuntuu tekevän."

Baldarchi ja Kata jättivät hevosensa tallipojalle ja astuivat päärakennuksen ovista sisään. Yläkerroksista kantautui Azureuksen, armeijan kenraalin, kuuluva ääni.

"Jaa, siellä taitaa olla esittelykierros käynnissä. Otetaanpas ne kiinni."

Artonedi af Kanckas ratsasti kohti Korsholman linnaa kiireellä, olihan hän jo pahasti myöhässä oltuaan luostarissa mietiskelemässä. Kiireisen lähdön takia kärryt sekä matkatavarat, pientä laukkua lukuunottamatta, jäivät kotiin. Sateen pahentuessa Artonedi alkaa laukkaamaan kovempaa jotta kerkeisi sateensuojaan ennen kuin kastuisi läpi märäksi. Onneksi linnalle ei ollut enää pitkä matka ja Artonedi jätti hevosen tallipoikien huomaan.

Päästyään sisälle Artonedi riisuu pahasti kastuneen matkaviitan sekä hattunsa ja ojentaa ne palvelusväelle, toivoen ettei uuden hatun väri haallistu pahasti heti kastuessa.

Artonedin onneksi, linnassa ei ole hankala suunistaa ja löysi nopeasti muiden luokse.

"Tervehdys ja pahoitteluni, kun saavuin hieman myöhässä, luostariin ei valitettavasti kirjeet tule niin nopeaan. Toivottavasti en ole jäänyt mistään tärkeästä vielä paitsi." Artonedi pahoittelee saapuessaan huoneeseen.

Bartram on ratsastanut pitkän matkan, tervanhajuinen aseenkantaja Frans seuranansa. Heillä on ollut jokunen ottelu selvitettävänä Puolassa ja Englannissa, kaikki onnistuneet hyvin, vastustajakin selvisi vähillä vammoilla, ja nyt he kiirehtivät pimeässä yössä kohti Korsholman linnaa, vanhan Fransin näyttäessä tietä.
Aamun valjetessa he ratsastavat linnan pihaan, uupuneina mutta terveinä ja nälkäisinä. Aivan ensimmäiseksi he katselevat missä päin olisi linnan keittiö. Tuoppi oluttakaan ei olisi pahitteeksi.
- Frans, sinä haiset!
- Et tuoksu ihanalle sinäkään, hyvä herra. Olemme matkanneet viikkokausia.
- No ehkä niin. Nyt tekisi sauna hyvää meille molemmille. Suomalaisia kun ollaan.