Arkkiherttua Azureus oli juuri saapumaisillaan Mustasaareen, hänen uuden hallintoalueensa sydämeen. Mustasaaren ympäristö oli erittäin sokkeloista saaristomerta, yllättävine karikkoineen ja alueen saaret täytyi tuntea ulkoa, jotta seilaaminen oli mahdollista. Onneksi arkkiherttualla oli mukanaan osaavaa väkeä, joille alueella seilaaminen ei ollut ongelma. Azureus oli ollut käymässä etelässä, mutta palasi takaisin johtamaan hänelle osoitettua herttuakuntaa, Pohjanmaata. Azureus sulki hitaasti silmänsä ja yritti muistella reittiä mielessään, sillä hän todellakin halusi saattaa päähänsä joka ikisen saaren ja notkelman, jotta purjehdus tulisi onnistumaan aina. Vene osui saaren rantaan ja Azureus tiputtautui veneen kyydistä. Hänen edessään nousi kukkula, jonka päällä kohosi tämän seuduin komein rakennus, Korsholman linna.
Ennen Azureuksen saapumista linna tai kartano oli ollut suhteellisen pieni, mutta perusteellisesti rakennettu. Linnan päärakennus oli pääsääntöisesti rakennettu puusta, mutta linnan ympärillä kohosi kaksi muuria, joista molemmat olivat kiveä. Azureus oli jo tuolloin ihaillut rakennusta, jota saattoi silloin kutsua vain kartanoksi. Hänen käskystään rakennusta, oli kuteinkin alettu korjata huolellisesti ja sen ympäristöä oli aloitettu siistimään. Nykyään Korsholmaa saattoi kutsuakin jo linnaksi, vaikkakin se ei ollut vielä valmis, eikä todellakaan vetänyt vertoja Turun linnalle, joka oli täysin kivestä rakennettu ja monikerroksinen. Mutta Azureus alkoi olla tyytyväinen tulokseen, vaikkakin häntä hieman ärsytti töiden hitaus. Azureus ymmärsi kuitenkin, mistä ongelma johtui, mutta hän silti aikoi vaatia selitystä rakennusmestarilta.
Linna sijaitsi muutaman kilometrin levyisellä saarella, tai oikeastaan linnan alusta oli hieman irti jopa tästä kyseisestä saaresta. Linnan pohja oli rakennettu nimittäin keinotekoisesti soralla ja kivellä täytetylle luodolle, mutta käytännöllisistä syistä oli helppo sanoa, että linna sijaitsi Mustasaaressa. Kukkula oli usean metrin korkeudella vedenpinnasta, joten linnaa pystyi helposti puolustamaan yläpuolelta. Muuta pääsyä linnaan ei ollut kuin vesiteitse. Oli tietysti mahdollista seilata lyhyt matka Mustasaareen ja kävellä sieltä muutaman kilometrin matkan kohti linnaa, mutta Azureus oli rakennuttanut pienen satamantapaisen aivan linnan viereen. Siinä oli paikkoja muutamalle veneelle tai jopa yhdelle suurelle karakillekkin, mikäli esimerkiksi kuningas olisi kiinnostunut vierailemaan. Muut laivat joutuisivat ankkuroitumaan linnan läheisyyteen ja vierailijat haettaisiin veneillä laivoistaan. Liian lähelle laivoja ei olisi syytä päästää, sillä saarekkeen ympärille oli myös veteen asetettu vedenalaisia paalutuksia.
Nykyään linnan päärakennus oli pääsääntöisesti puuta, mutta sen perusteet oli uusittu kivillä ja useita seiniä oli hieman tuettu myös kivellä. Linnan kahta kivimuuria oli tuettu ja korjattu ja pääporttia oli komistettu ja sen nostosiltaa oli tehty entistä vankemmaksi. Veneestä katsellen kukkulan päällä sijaitseva linna näyttikin kutsuvalta, mikä oli ollut Azureuksen tarkoituskin. Linnasaaren yläosa oli tasoitettu rakennuksia varten. Linnan sisäpiha ei ollut juurikaan suuri, mutta Azureus oli silti rakennuttanut sen sisään pienen kappelin, sekä pienen myllyn ja kaivon, jotta linnan väki voisi itse huolehtia ruuastaan. Sisäpihaa oli myöskin hieman järjestelty niin, että hevosille ja kuormalle pystyttiin järjestämään omat katokset ja säilytystilat, mutta aivan kaikkea haluamaansa arkkiherttua ei voinut Korsholmaan järjestää. Itsensä lisäksi täällä voisi samanaikaisesti majoittua yksi tai jopa kaksi herttuakuntansa paronia seurueineen ilman ongelmia. Enempää Azureus ei vaatinutkaan.
Linnan ensimmäisen ja toisen muurin väliin Azureus oli joutunut asettamaan useita hirsistä tehtyjä rakennelmia, sillä vuosien mittaan sora oli hitaasti alkanut valumaan ja vaara linnan pohjan murtumisesta olisi voinut muodostua ongelmaksi tulevaisuudessa. Linnan ulkopuolella sijaitsi muutama pieni hirsirakennelma, jotka kuuluivat muutamille Azureuksen sotilaista. Mustasaaressa itsessään oli jonkin verran asutusta, pieni kirkonkylä, mutta Azureus aikoi korjata tilanteen. Mustasaari ja sen läheinen alue tunnettiin yhtenä Pohjanmaan parhaimpana kauppapaikkana ja kun mukaan yhdistettiin muutama joki ja Läntinen Rantatie, olisi menestys taattua.
Azureus nousi hitaasti ylös kohti kukkulaa. Linna näytti kyllä komealta ja arkkiherttua pohti, mikäli hänen ei kannattaisikaan ripittää rakennusmestariaan. Azureus tervehti sotilaitaan ja linnan väkeä iloisesti ja astui sisään päärakennukseen. Päärakennuksen sisältä avautui komea näkymä, jota Azureus jäi tuijottamaan ihaillen. Puiset portaat johtivat kahta puolta huonetta kohti seuraavaa kerrosta ja päähuone haarautui muutamaan pienempään. Huoneen perällä odotti hänelle itselleen rakennettu komea puinen tuoli ja huoneen reunassa kauniisti tammesta rakennettu pöytä, joka oli mahdollista siirtää muutaman miehen voimin tuolin eteen juhlallisuuksia tai neuvonpitoja varten. Ylhäällä parvella komeili hänen oma vaakunansa.